Pörröinen ja pehmeä kissapipo

Meidän perheeseen kuuluu ihmisten lisäksi neljä lemmikkiä. Kaksi koiraa ja kaksi kissaa. Alle puolivuotias tyttäremme on jo nyt osoittanut eläinrakkauden merkkejä. Lemmikkien näkeminen ja koskettelu selkeästi rauhoittavat häntä. Eläimet eivät ole tosin kamalan kiinnostuneita vauvasta, mutta se varmasti muuttuu kun tyttö lähtee liikkeelle.

Mielestäni oli sopivaa neuloa kissapipo. Tällaiseen pipoon varmaan olisi löytynyt jostain ohjekin, mutta minä tein tämän ihan ilman mitään ohjeita. Vapaaneulonta on joskus todella rentouttavaa.

Ainoa kuva, missä tyttö ehti katsoa edes vähän kameraan päin. Pipo vinossa tietenkin!

Lankana käytin Novitan Softya, jota minulla on ollut jemmassa vaikka kuinka kauan. Sitä taitaa vieläkin muutama kerä löytyä harmaana ja pinkkinä. Ja koska softy on aika ohutta yksinään niin neuloin rinnalla Novitan beigeä Kotiväki -lankaa. Näin piposta tuli napakampi ja varmasti paljon lämpimämpi.

Nauhat on ehkä mielenkiintoisin osa koko hatusta.

Pipoon kuuluu korvien lisäksi pienet korvaläpät lämmittämään poskia ja niihin neulotut nauhat. Aikaa tämän pipon neulomiseen meni muutama tunti. Eilen aloitin ja tänä aamuna viimeistelin työn.

Pipo ei meinannut pysyä menossa mukana, joten ihan sama olla lippa vinossa.

Seuraavaksi aion tutustua joululahjaksi saamaani neulontakirjaan. Olisi myös kivaa opetella tekemään kirjoneuletta tai virkkaamaan. Nyt kuitenkin vauva vie niin paljon huomiotani, joten uuden oppiminen voi olla haastavaa! :)